Näinä totuuden jälkeisen politiikan aikoina huomaan pohtivani aina vain useammin sitä turhauttava tilannetta, johon jatkuvasti törmää, kun yrittää perustaa ja perustella mielipiteitään ja näkemyksiään faktoilla ja tutkitulla tiedolla.
Tosiasia ja tutkittu tieto ovat täydellinen ja ainoa perusta, jonka varaan yhteisistä asioista päättäminen tulisi rakentaa. Ongelma on vain siinä, että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Kun yksi joukkue pelaa täysin säännöistä piittaamatta ja perustelee tekemisiään väitteillä, jotka on valittu vain sen perusteella, että kannattajat haluavat niitä kuulla, ollaan kuilun partaalla.
Tosiasioihin nojaavan politiikan perustelu ei onnistu yhtä kevyesti kuin sepitteen ja puolitotuuksien varaan rakennettu. Tuntuu kuitenkin siltä, että nykymaailmassa kukaan ei enää jaksa tai halua perehtyä asioiden taustoihin. Ongelmille ja pahalle ololle halutaan mielellään yksi syypää, jonka syyksi kaiken pahan voi heittää. Syntyy vastakkainasettelun tilanne. Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Tosiasiassa me kaikki yritämme pitää tätä maata mahdollisimman hyvänä paikkana asua niin hyvin kuin se tässä huumaavan nopeasti muuttuvassa maailmassa on mahdollista. Yksinkertaiset ongelmat ja niiden yksinkertaiset ratkaisut ovat kuin huumetta maailman tuskaan. Niiden avulla on helppoa turruttaa mieli siltä pelottavalta asialta, että vaikeat ongelmat harvoin ratkeavat helpoilla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla. Tällaiseen maaperään on helppo istuttaa pahuuden siemeniä.
On aivan ymmärrettävää, että omalle pahalle ololle halutaan keksiä joku syy, joka on edes kohtalaisen helppoa korjata. Lopetetaan maahanmuutto, niin kaikkien meidän ”oikeiden” suomalaisten palkat nousevat ja valtio pystyy antamaan meille enemmän palveluita ja perimään vähemmän veroja. Bensa maksaisi vähemmän, poliklinikkamaksut pienenisivät ja samoin myös lääkärijonot. Ei rajoiteta teollisuuden päästöjä ja hakataan kaikki Suomen metsät, niin saadaan takuulla korjattua kaikki Suomen tieverkostossa olevat routavauriot ja alennettua eläkeikää. Jos kaikki tämä kuulostaa saivartelulta ja totuuden vääristelyltä, niin tervetuloa totuuden jälkeiseen maailmaan. Maailmaan, jossa totuuden taivuttelu ja tunnerektioiden herättämiseen perustuva politiikka tuntuu olevan hyväksyttävää vain harvoille ja valituille. Muiden ei sovi samaa yrittää.
Kun nyt kuitenkin tuli aidan nuhjuiselle puolelle jo eksyttyä, niin jatketaan vielä otsikon viitoittamalla tiellä. Miten siis tulisi menetellä, kun yksi poliittinen ryhmittymä antaa korkea-arvoisempienkin edustajiensa suulla varsin erikoisia lausuntoja? Pitäisikö kaikkien heittäytyä yhtä raflaaviksi? Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja kysyi viime syksyllä Syyrian konfliktin eskaloituessa: ”Onko Suomen armeija tällä kertaa valmis pysäyttämään vierasmaalaisten massat maan rajoille?” Miksei kukaan otsikoinut asiaa vaikkapa seuraavasti: ”Perussuomalaiset haluavat ampua ruotsalaismatkailijat laivaterminaaliin”? Eihän se toki olisi ollut aivan totuudenmukainen tai korrekti, mutta eipä sitä ollut Tavion alkuperäinen twiittauskaan.
Tavion lokakuisessa twiitissä ei ollut pahinta se, että hän osoitti tietämättömyytensä siitä, että Suomella ei ole armeijaa, vaan Puolustusvoimat, jonka ensisijainen tehtävä on puolustaa maatamme aseelliselta uhkalta. Pahinta ei ollut myöskään se, että hän osoitti tietämättömyytensä maamme perustuslaista, jonka mukaan puolustusvoimien oikeus voimankäyttöön ei ole sen itsensä päätettävissä. Pahinta ei ollut sekään, että hän ei millään tavalla spesifioinut mitä hän termillä ”vierasmaalainen” tarkoitti. Pahinta oli se, että hänen kommentistaan puuttui vastuullisuus. Pitäisikö siis meidän kaikkien unohtaa vastuullisuus ja alkaa hoitaa yhteisiä asioita oman agendan pohjalta, sen mukaan mikä kerää eniten peukutuksia Facebookissa riippumatta siitä, perustuuko ratkaisut millään tavalla tosiasioihin? Lähteä siitä, että politiikassa kyse ei olekaan yhteisten asioiden hoitamisesta parhaalla mahdollisella tavalla, vaan siitä kuka saa kerättyä eniten irtopisteitä? Olisiko tämä maamme sitten turvallisempi ja parempi paikka asua ja elää?
No totta kai kysymys oli retorinen. Ainakaan itse en pysty millään kuvittelemaan miten vastakohtaisuutta ja vastakkainasettelua lisäämällä tästä maasta voisi tulla parempi paikka. Sillä tavalla toimitaan ainoastaan silloin, kun toiminnan tavoitteena on ainoastaan oman vallan maksimointi. Siihenhän me emme demokratiassa sentään kai pyri. Enemmän harkintaa, vastuullisuutta ja parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Siinä omat toiveeni tälle alkaneelle vuodelle.